perjantai 26. heinäkuuta 2013

Oodi onnelle ja elämälle

          Aurinko©PakinoivinAikein

Halusin tähän syssyyn jakaa pari uutta runoani, mutta unohdin salasanani erääseen luomisgalleriaan, minne niitä kerään. Perhana.

Luin tässä parissa päivässä Anna-Leena Härkösen, yhden suosikki kirjailijani, kirjan Loppuunkäsitelty. Se loppuunkäsittelee siis hänen pikkusiskonsa "Killin" itsemurhaa.

Tulin sitä lukiessani ajatelleeksi paljon. En niinkään kuolemaa vaan elämää. 

Miten paljon hyvää minunkin elämässäni on !

On perhe, johon kuuluu me viisi upeaa kaunista sisarusta ja vanhemmat. Minulla on sekä isosisko että kolme pikkusiskoa. Se on upeaa.

On erittäin ihania elämänikäis-ystäviä ja hauskoja kavereita, opiskelukavereita, työkavereita ja hyvänpäiväntuttuja. 

On MIES, joka on mies ja joka tulee pysymään vierellä kun taivas putoaa niskaan, kuten Asterix sanoisi. Olemme miehen kanssa vähän kuin Asterix ja Obelix muutenkin. Minä olisin se pienempi.

On suuri joukko sukulaisia ja lapsia ja kaikki asuvat vielä samalla paikkakunnalla.

On kesätyöpaikka ja periaatteessa vakiokin työpaikka perhefirmassa. Koskaan ei tarvitse ressata etteikö saisi töitä ja rahaa pahaan hätään. 

On harjoittelupaikka media-alalla.

On opiskelupaikka haluamaltaan alalta.

On oma asunto.

On lemmikit, joihin lasken niin omani, sukulaisten kuin kaverien lemmikitkin. On rakas koira vanhempien luona. Kaipuuta menetettyihin karvaisiin ystäviin, Vilmaan, Maisaan ja Veenukseen, mutta myös uusia ystäviä, tuliliskot Jafar ja Bruno.

On ruokaa ja tarpeeksi rahaa elämiseen.

On turvallinen koti ja maa jossa elää ja puhdasta luontoa ympärillä.

Ihan jokapäiväiset pikkujutut eivät todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys.

Ja lisäksi tärkeä asia on terveys. Se on hirmu tärkeä. Sen tietää jokainen joka sen on menettänyt ja minä tiedän vaikken olekaan menettänyt kuin hermoni antibiooteille kun kärsin toistuvista tulehduksista aikanaan.

Kaksi asiaa

Kahta asiaa mietin. 

MIKSI Linnanmäkeläiset ovat kärkkäitä Särkänniemen kesätyöntekijöille, jotka tekevät tyttö&poika kalenterin ja tulot menevät syöpälasten hyväksi? Kuvat ovat mielestäni huumorilla varustettuja ja lisäksi missään ei näy kriittiset paikat juurikaan.

Ei sovi huvipuiston imagoon? 

Sopiiko paremmin syöpälasten auttamattomuus?

NOF.

Toinen juttu. 

SAIN VIIMEIN tietää mikä se koirien talutushihnojen päässä oleva "klipsu" on ! Se on KARABIINIHAKA.


Nyt olen kokenut kaiken !

Tuli levollinen olo.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Näi löytyy

Hauskaa, että blogiini on törmännyt,halusi eli ei, tämmöisillä hakusanoilla/lauseilla:

1. Mistä löytää japanintuliliskoja

2. Oulu pyöräily
3. Siistit sananmuunnokset
4. Juhannus sarkasmi

Munansaannoksia en kyllä osaa juurikaan kuten uljas Paleface on siinä suosikkini, mutta näistä mielenkiintoisista hakusanoista ilmeisesti on pienet Minnat ja heidän bloginsa tehty. Tai oonko iso vai pieni Minna en tiiä sitä !  KEN ties kunnes Barbista eros. Kiitos Saureen kun jumitit nämä puujalkavitsit minuun.

Lokinkakkakynäkorjain

Hei tiättekö mikä on ihan loistava keksintö heti polkupyörän jälkeen (autot on ihan sanonko mistä. En tykkää niistä yhtään älkääkä tulko sanomaan ettei hevonen voisi olla kaikilla ja hoitaa saman paikasta A pisteeseen B menemisen. Niin oli kuulkaa satoja vuosia ennen jotain RENOO LAGUNOITA.)

Se on LOKINKAKKAKYNÄKORJAIN.


Siis se vekotin, millä voi muuttaa valkoiseksi kuulakärkikynällä tai tussilla tekemänsä tekstin ja KORJATA VIRHEENSÄ. Hirvittävän virheensä paperissa. NIIN. Ottaa sen kauniiseen käteen ja vetää "lokinkakka viiva" päälle. SINNES JÄIT kukaan ei voi nähdä tai todistaa virhettäni !

En mitään käsitystä mikä sen oikea nimi on. Älkää edes kertoko.

Pysyköön asiat näin välillämme.

Lomaviikko 1 kuulumiset

Taas tämmöinen sekopäinen kollaasikirjoitus, jolle iha helkkarin vaikea keksiä otsikkoa TÄH.

Lomaviikko ei ollut rauhallisin, mutta hyvä oli !

Univajeeni ei juuri vähentynyt, pikemminkin lisääntyi.

Voisi se kyllä alkaa vähentyäkin, ehkä ensi viikon lomalla sitten...

On kertakaikkiaan liikaa asioita, joille tahtoisi antaa aikaansa.


Mauliseni©PakinoivinAikein


Kodin sisustaminen (saatiin viime viikolla miehen kanssa lopultakin taulut seinälle ja itse sain pari taideteosta valmiiksi myäs.)

Sekä iso-että pikkusiskojen kanssa oleminen ja hulluttelu (katsottiin Siljan kanssa muumien jaksoa, missä Pikku Myy oli ihastunut vaikka oikeasti oli kurkku kipeä.)

 Syömässä käyminen (IHANA SUSHI esimerkiksi Deli Sushissa tai perheen kanssa itsetekemä kunhan ajattelee ympäristöystävällisesti ja jättää sen hiton tonnikalan pois. Oletteko nähneet kuinka hellyyttäviä tonnikalat ovat ja kuinka sydämetöntä niiden kalastus on! Kauheilla harppuunoilla keihästetään. HYI.)

Kaverien näkeminen + baarissa käyminen, mihin kuuluu myös täysin uudet tuttavuudet kuten tämä australialaispariskunta (jutussa Keromus Ottomaaneista yms...) mutta tärkeätä myös olla kunnolla ja ISTUA ALAS myös vanhempien kavereitten kanssa. Heille voisin kaikille antaa oman toteemieläimen ja merkityksen ja nimen ja sukupuun. Kaverit tuntuvat olevan vähän kuin kukin omaa eläinlajiaan eikä kellekään ole niin paljon aikaa kuin haluaisi. *CROANS* - minusta oli hauska kirjoittaa *CROANS* se lukee usein hauskojen sarjojen tekstityksissä NÄES.

Sons Of Anarchyn ja muiden hyvien ohjelmien katsominen ja jatkuva parpattava selostaminen mitä teen. Minulla on mielipide kaikkiin asioihin kokoajan - mies ei jaksa...


kuva©PakinoivinAikein


Hiustenvärjääminen suuntana tulinen oranssi taas kolmen kuukauden tauon jälkeen.

Tupareitten pitäminen, jonne sitten ilmaantui melkein 20 henkeä onneksi ei ihan samanaikaisesti...

Tädin maailman parhaimpien muksujen yhteissynttärit & muu sukulointi - tädin pikku Milja (eli Miitu) täytti 4 vuotta (rakastaa marjojen poimintaa tuntitolkulla sekä kaiken mahdollisen puhumista) ja Severi täytti 2 vuotta, ja häneltä kysyttiin:
"Mitäs sää sait synttärilahjaksi?"
Severi: "Paljon ONNNEA vaan !"

Miituhan taas harrastaa esimerkiksi vaatekaupoissa myyjille päivittelyä ja muutenkin täysin vieraille ihmisille, esimerkiksi kaupassa bikinejä katsellessa:

"Ai ai kun on kauniita mut on vielä niin kylmät veet...," ja "Meidän Jekku (koira) on niin kiltti ettei se kauheesti pure ainakaa noin pieniä." (osoittaa alle vuodenikäistä pikkuvauvaa äitinsä hoteissa.)

Eipä muuta siihen.

Shoppailu johon kuuluu niin hauskat esineet, vaatteet kuin vessapaperi, kodin tarpeiden ylläpitämiseksi.

Miehen kanssa pöllöily, jota kyllä riittää tarpeeksi jokaiseen päivään. Aina uusia yhä hirvittävämpiä hellittelynimiä. Viimeisin taitaa olla Lerpunvit- tai ehkä jätän kertomatta.




Koiran kanssa oleminen (sitä ei saa unohtaa!) ja kuinka moni teistä on viimeaikoina antanut kunnolla aikaa koiralleen? Siis oikeasti? Ja kuinka mukavaa se on! Semmoinen höpöttely ja pörröttely ja lulluttelu. Topi on kyllä maailman isoin ja laiskin shetlanninlammaskoira. Se osaa syödä ja levittää karvaa. Siinä se oikeastaan onkin. Ja kiusata äitiä volittamalla ja kerjäämällä ruokaa.

Ja LIIKUNTA jonka harrastaminen jäi kyllä aivan liian vähälle täytyy ottaa nyt työviikolla takaisin. Kyl siit vaan tulee nii hyvä olo, mutta ei onneksi sillä tavalla minkä vaikutteen saa Activia mainoksista.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Sipu Sapu Dipu Dapu ja kertomus Ottomaaneista


Onko joku katsonut sitä Ihmebantua? Se on aivan loistava huumorisarja. Vaikka onhan se jo vanhakin. Loistavia sketsejä on esimerkiksi Laulaja, Tulkki ja Tyttö ja Spurgu. Kyllä on melkoisen mustaa huumoria ja semmoista sopivaa vittumaisuutta anteeksi kun näin sanon.

Minulla on hyvin samanlainen olo joskus maailmaa kohtaan kuin sillä Laulaja henkilöllä, eli siis tällä tonttulakkipäisellä, joka laulaa "Za pipi di pA Zappapapapi" yleisölle viikosta ja kuukaudesta ja vuodesta toiseen:

http://www.youtube.com/watch?v=indBQGMPVMs

Olo tulee silloin kun ihmisten naamat ahdistavat ja tahtoisi olla yksin piilossa. Miksi kaikki tulevat juuri niinä päivinä eniten kommentoimaan ja arvostelemaan.

ÄLKÄÄ TULKO.

KUOLKAA. KUOLKAA KAIKKI...

No ei sentäs. 

Eilen kävin jälleen päivänä, jota seuraava on työpäivä, neljässä eri baarissa kahden mieskaverin ja australialaisen pariskunnan kanssa. Oli melkoinen ilta ! Englantikin sujuu ihan eri lailla parin oluen jälkeen. Ei ongelmaa. 

Jännää oli sekin, että siinä missä itse koen englantini välillä suoaasin kangerrukseksi (Biologian Yo-kirjoituksissa joku ei tiennyt mikä on hirvi, joten oli korvannut sen eläimellä Suoaasi. Hyvä.) niin tämä aussi neiti taas koki suomenkielen hänelle hiukan epämukavaksi, vaikka puhui sitä kyllä niin hyvin kuin olla ja voi.

Jännää tuommoinen !

Ajattelin olla kerrankin ennakkoluuloton Telakka-nimisessä baarissa ja hyväksyin erään lyhyenlännän kaljupäisen äijän sepustukset Ottomaanien historiasta, hänen työstään Espanjalaisessa kumitehtaassa apina-asussa ja sen sellaista. Sitä kestikin sitten puoli tuntia putkeen, eikä helpottanut että samainen äijä toisti jokaisen lauseensa vähintään kolmesti. Kauhean nopeasti ei päästy jutun kliimaksiin. Sitä ei itseasiassa edes ollut.
Juttu vain loppui täysin yhtäkkiä vailla järjen häivää ja sitten huomasinkin jo äkkiä viilettäväni muualle.

Myöhemmin sama äijä ahtautui minun ja naiskaverini väliin ja kysyi meitä molempia luokseen syömään, laskien ihanasti kätensä olalleni. Samaan syssyyn katkera kertomus, miten eräs nainen ei lämmennyt vaikka hän kokkasi niin kovalla vaivalla kalaruokaa. Oli ihan Stockmannilla käynyt ja Kauppahallissa. Se johtui kuulemma siitä, että nainen oli yliopistosta. 

Sehän sen takaa, että hiekkaa siellä housuissa muijalla.


torstai 11. heinäkuuta 2013

Kesän normi viikko

kuva©PakinoivinAikein


Rauhalline viikko eikäku. 

Maanantaina töihi kuolemanväsyneenä viikonlopun Oulu-reissu rellestyksestä ja valvomisesta.  Töissä kuuden kilon rautatankolähetyksen kantaminen helteessä ylämäkeen ja sata hoidettavaa asiaa.

Tiistaina töihin taas kahdeksaan perinteisesti. Matka postiin päivällä kuumuudessa, sokean naisen auttaminen Posti hälyssä, sata outoa puhelua päivän aikana, jossa ei ymmärretä ja huudetaan MITÄH MITÄH !!! Syömään neljän kaverin kanssa Zarilloon, kunnes töistä äkkisoitto postia vietävä vielä viideksi. Äkkiä siis pois Zarillosta, jossa kaverit jäävät tilaamaan siksi aikaa kun juoksen hakemaan postit helteessä ja sinkoan postiin ja siitä taas takaisin syömään. Syöminen kiireellä, josta kaverien kanssa kaupungille, josta kaverille, jossa vaatteidenvaihto bikineihin ja Ruusikseen rannalle nurmelle musiikin, lonkeron ja kaljan (Fosters sitruuna nam!) kanssa, josta  kalliolle kiipeilemään, josta hiekkarannalle järveen kahlaamaan, josta kaverille, josta sitten kotiin yhdeksitoista illalla.

Keskiviikkona töihin.  Miestä ja sen kaveria kattoon musiikki studiolle, siitä pikavauhtia kotiin siivoomaan liskojen allas sekä pikavauhtia  kuntosalille, nopea vaatteidenvaihto, meno kavereille, siitä baariin ja siitä kaverille yöksi.

Torstaina jälleen töihin ja töiden jälkeen tarkoitus mennä toiselle kaverille tyttöporukalla ja matka mökille uimaan ja saunaan…

Perjantaina eli huomenna YLLÄTYS YLLÄTYS töitä ja niiden jälkeen illalla kotio tekemään siskolle synttärivideokoostetta hauskoista hetkistä ja ehkä lenkille tai salille...

Lauantaina isosiskon synttärikekkerit sitten pihassa, grillausta, kakkua ja juhlintaa !

Jotenkin ei edes eroa kovasti koko kesän viikoista.

Mitä tästä seuraa psyykkisesti ja fyysisesti?
Vastaus: erittäin suurta väsymystä, stressiä, jatkuvaa janon tunnetta, päänsärkyä, aamuheikotusta ja pahoinvointia.

Tätä on nykyisyys.

Mut on se kivaaki !

Tää on se kesä kun tulee tehtyä ja kunnolla ! Kesä 2012 oli jotenkin hätiköity ja jäi välistä, kun oli liikaa töitä, kaksi muuttoa ja koulu alkoi jo elokuussa. 

Minullapa alkaa työharjoittelu 19. elokuuta, joten varsinainen koulu saa odottaa !

JA ENSI VIIKOLLA LOMA HURAA ! (Paitsi keskiviikkona siivoamaan töihin, mutta eipä tänne paistattelemaan olla maan päälle tultu.)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Asiakaspalvelusta Suomessa



                                          Mainioo©PakinoivinAikein

On tässä nyt pariin otteeseen tulleet semmoiset asiakaspalvelut vastaan että huh.

Ensimmäiseksi tämä eräs Speak easy - siellä vaadittiin etukäteismaksua terassille menosta - eikä ihan pienin elein. Suorastaan raivokas ravintolapäällikkö lähtee juoksemaan peräämme kun talsimme miehen kanssa kohti terassia ja suorastaan siinä pelästyy, että mikä tuolle tuli. Täytyisi siis tilata sisällä ensin ennen kuin menee ulos?

Joo morjes.

Sitten tullaan vielä tuputtelevasti kysymään "Niin syöttekö nyt sisällä? Häh?" 

Paikka vaihtui alta aikayksikön.

Tänään olin ihan tavallisesti Postissa - minulla ei ollut valtakirjaa saada paria kirjattua kirjettä, niin tarviiko tämän vanhan rouvan siellä tiskin takana ahdistua asiasta. Kuin olisin jonkun synnin tehnyt. Tuhahteli ja kun kaivoin toista kirjatun kirjeen lappua kassista, väsynyt: "Nii mitä vieläh?" huokaisu. 
Mukaani sain sitten kuitenkin 5.6 kg painavan pahvilaatikon, joka tuntui painavan kyllä 10 kiloa. Sisällä keikkuvia rautaputkia ja mitä vielä. Rouva siihen pirteänä heittää:

"No on sulla tossakin tarpeeksi kannettavaa."

Se ei ollut kovin iloisesti sanottu, mutta ilmeisesti hyvä vitsi.


Seuraavaksi Subwayssa huomautetaan kovaan ääneen, ettei saa sanoa "ottaisin leivän mukaan" siinä hihnan alkupäässä missä leipää valitaan. Se kysytään vasta viimeiseksi. Olinpas kaamea asiakas. Sitten vielä tiuskaistaan, että paina jo se pin-koodi sinne kortinlukijaan äläkä kaivele sitä tarralirpuketta. 

Noennii.

Ei ollu tainnu saada sämpylänsä väliin toviin aikaan.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Oulun vessajono sekä sumutorvea alas seinältä

Pyörrräretkellä©PakinoivinAikein



Uusi paha maanantai koitti ja miksi aina pääsen päivittämään vain maanantaisin ??!
 Se on tietysti sellaisen pidennetyn viikonlopun jälkeen, kun on ollut hauskaa.

Voin minä kertoa.

Olin Oulussa isosiskon luona rellestämässä pikkusiskojen ja äitin kanssa - tyttöporukalla siis. Iskä lähti kajakilla jälleen reissuun, siä mennää täysiä pitkin rantoja. (Mutta ei sentään kumikanootilla! Se rasittaisi.)

Oulussa oli shoppailua, mistä olen luvannut olla kirjoittamatta tässä blogissa, joten sen vain sanon, että edullista kyllä oli. Meni vain 50 euroa kaikkiaan tennareihin, tunikaan, rintsikoihin, toppiin, pitsipaitaan ja sen sellaiseen. Mutta enempää en kerro siitä valani vuoks.

Ruokaa saimme muun muassa Pannu-nimisessä ravintolassa oli herkullista. Olen yhä enemmän sitä mieltä, että erilaiset pastaruuat on jees - tomaattikastiketta, salamia ja hiukan tulisuutta.

Sisko piti hulluna, kun paras juttu lauantai illan baarireissussa oli mielestäni  pyöräily! Ei mahda mitään ihminen ! Vaikkakin olikin poikakaverinsa sairaan upea varmaan 1600-luvulta oleva pyöränlukko (EI SILLON OLLU PYÖRIÄ NII ajattelee joku rasittava pilkunviilaaja tässä kohdin) joka kolisi ja paukkui menossa ja johon meni aina 15 minuuttia saada auki ja sitten kiinni.)  Pyöräily on hauskinta taiteellisen auringonvalon (kirjoitin ensin vahingossa auringonvalun - mielenkiintoinen ilmaus - auringonvalu) osuessa katukiveyksiin ja saaden kaupungin näyttämään villiltä ja erilaiselta.

Itse baarit olivat hirmuisen täynnä ilmeisesti Oulupäivien takia (kirjoitetaanko noin edes?) ja ensimmäistä kertaa sain tutustua baariin, jossa käytettiin ulkona lämpölamppuja. Tunsi olevansa kuin leguaani terraariossa siellä ahtaudessa lampun alla.

Vessajonossa eräässä Oulun terassibaarissa kuulin hauskan keskustelun mieshenkilöiltä:

- Mikä on päivän suunnitelma?
- Juodaan viinaa ja ollaan hiljaa.

Onneksi en ole mies.

Mustalaisen päiväkirja on hauska leikki - laput kiertävät pöydässä istuvien kesken ja jokainen jatkaa toisen kirjoittamaa juttua - se voi olla tavu tai sana tai sitten sillä tylsällä "kuka, missä, milloin..." meiningillä. Mielestäni kyllä ehdottomasti parempi versio on aikuisten kesken, jolloin ei tule sitä "Hemuli pieraisi ja appelsiini meni uimaan IHIHII" - vaikka lapset sitä kyllä rakastavat mikä on aika söpöä ja lisäksi lapsilta tulee mitä kummallisimpia ideoita.

Mutta edelleen palatakseni tähän aikuisten huumoriin, mielestäni paras juttu oli esimerkiksi siskon kanssa kyhätty tämmöinen:

"Vaimo lähti samantien ottamaan isännältä su-
"-mutorvea alas seinältä, ettei se putoaisi suoraa hänen pa-"
"lsternakka istutustensa päälle-"

JA NIIN EDELLEEN !!

(Ja nyt kyseinen ei naurattanut teitä yhtään ja ajattelette että surkea tämä blogi ja surkea ihmisolio kauttaaltaan muutenkin.)

Sain myös tehtyä taidetta PIITKÄSTÄ aikaa. Kävin katsomassa tuossa ennen lähtöä Lone Ranger nimisen pläjäyksen - ja oli hauska ! Mielestäni parempaa huumoria kuin Pirates Of The Caribbeanissa mennen tullen (ne ovat mielestäni keskenään jotenkin liian samanlaisia - ykkönen ja kolmonen olisi riittäneet), joten piirsin tämän Johnny Debbin uusimman inkkari Tonto-henkilön, sillä olen suuresti kiinnostunut maskeista ja oudoista henkilöistä, kuten on ehkä käynyt ilmikin.

Lähtöaamuna olisin taas tahtonut näyttää, miten tyrannosaurus-ääneni kajahtaa, mutta meni pupu pöksyyn. Se onnistui alunperin pienessä hiprakassa pihajuhlissa Hervannassa, kun istuttiin kaverien kanssa vastapäätä. Kyllä siinä porukka hiljeni kun sen  kajautin. Yksi vaan lakkasi puhumasta, tuijotti silmät ammollaan ja tokaisi:

- Mitä v*ttua?!

Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun vuokseni hiljennytään.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Muutama omakeksimä luonnekuvaus

Tämän(kin) päiväinen keskustelu oli hieno, kun työkaveri kävi hakemassa selälle hyväksi olevan tuolin (avaruusmadon näköinen kapine.)

Minä: Ai toi on hyväksi selälle ? Mä luulin et se on muuten vaan outo.

Oorrait. 

Myös mappi putosi naamaan eilen, korkealta hyllystä. Se kiinnosti.

Ajattelin kertoa huvin kannalta teille viidestä eri prototyypistä tyttökaveruksia. Olen keksinyt ne aivan päästäni eikä niillä ole mitään verrokkikohtia oikeisiin kavereihini, joten huoli pois !

He ovat Nirppa, Simppu, Kihi, Roikku ja Sidu 


1. Nirppa

Nirppa ei puhu paljoa. Hän on laittanut kalenteriinsa viettävänsä ystäviensä seurassa tasan 30 minuuttia, sillä kotona on siivottavana ainakin ovenkarmit ja lavuaarin ala-osa ja biojätepussitkin ovat vaarallisesti lopussa. Hänen on myös siivottava vähintään kolme kertaa päivässä, joten aikaa hurvitteluun on vain hiukan. Nirpan on myös henkisesti valmistauduttava seuraavaan työpäivään vähintään 37 minuuttia ennen nukkumaanmenoa lukemalla henkisesti rauhoittavaa Anna-lehteä  ja 3.7 oli harjoiteltava pianoläksyjä 2 tuntia, joten hän ei missään tapauksessa voi nähdä, eikä oikeastaan seuraavaan kahteen viikkoon, sillä menemiset vaihtelevat kissanristiäisestä kissanristiäisiin.

Motto: Hei mun pitäs kyl iha just lähtee ku . . .

2. Simppu

Simppu tietää mitkä ovat tämän hetken kahvin terveysvaikutukset  - sekä hyvät että haittapuolet ja hän kantaa aina proteiinipatukkaa Adidas-urheilulaukkunsa sivutaskussa salivaatteidensa kanssa. Jalassa ovat aina myös Puma:n tennarit sekä päässä kireä ponnari, etteivät hiukset haittaa menoa. Simppu on aina valmis juoksemaan tai pyöräilemään oli matka kuinka pitkä tahansa  Hän myös jaksaa jatkuvasti muistutella uusista GoGo:n saliohjelmista ja bodypump-valmentajista, samalla kuin sekoittaa uutta urheilujuomaa lisäten siihen herajauhetta ja kiskoen Profeel-rahkaa.

Motto: Ja sit lenki jälkee keskiviikkona ois se spinningi … Kannattaa syödä näin kesäisin avokadoja niistä saa iha sikana vitamiinei !

3. Kihi

Kihi on melkoisen naiivi aina pirtsakka olento, joka jaksaa kikattaa taukomatta kaikkien jutuille, ymmärsi hän niitä tai ei. Hänen toinen lempipuuhansa on jatkuvasti ottaa duckface kuvia iPhonellaan (jonka vanhemmat ovat maksaneet), laittaa ne samantien Facebookiin sekä päivittää WhatsUp:ia, Twitteriä ja Facebookia yhtä aikaa, sekä puhua uusista H&M:n ja Gina Tricon vaatteistaan, tulevista kesäkengistään, syyskengistään ja talvikengistään (jotka vanhemmat maksavat.) Kihi asuu kotona, joten hänellä ei ole minkään sortin tajua mitä on vuokranmaksu, opintolaina saati sähköasentajan tilaaminen. Kihillä on myös hyvin vähän  tietoa yhteiskunnallisista asioista, joten hän on helppoa seuraa kaikinpuolin-samaamieltä olevine mielipiteineen.

Motto: SIIS NÄIKSÄÄ KUI IHANAT NOI KENGÄT OLI TUA ! JA VOI V-TTU MIKÄ TÄTÄ PUHELINTA TAAS VAIVAA PITÄÄ OSTAA UUS - - -

 4. Sidu

Sidu saapuu paikalle mukanaan sipsipussi  sekä nahkaisessa käsilaukussaan kaksi siideriä ja kolme lonkeroa toipumislääkkeeksi eilisestä darrasta. Sidu halveksuu Simpun energiapatukoita ja Nirpan kalentereita, sillä täällä eletään vain kerran ja elämästä kuuluu nauttia. Sidulla on mukanaan kaikki oleellinen, sillä koska tahansa viattoman kaverien näkemisen voi muuttaa käynniksi terassilla tai baarireissuksi. Sidu lörpöttää edellisillan miesseikkaulut sekä parhaimmat sekoilut heti alkajaisiksi, lupaa lähettää CV:itä joskus tulevaisuudessa ehkä ja hankkia joskus opiskelupaikan – samalla kun avaa bisseä. Sidulla ei ole lompakon täytteenä muuta kuin iso kollaasi unohtuneita narikkalappuja.

Motto: SIISH ootteko lukenu sitä Fok it- sarjakuvaa? Se Perjantaipingviini on mun idoli ! HEHHE ! Ja hei eile oikeesti ette tajuu mitä tapahtu – siis mää näin oikeasti et joku istu roskiksella ja laulo mulle ja sit mä repesin ja mitä täällä tapahtuu oikeestihh -

5. Roikku

Roikku on vähintäänkin rasittavampi kuin kaikki yhteensä. Hän ei voi tulla tapaamisiin raahaamatta ahdistuksesta ja ärsyyntyneisyydestä kiemurtelevaa poikakaveriaan mukaan väkipakolla ja valtaa kokoajan puhetilan ehdottelemalla menemisiä ja tulemisia, tulevia festareita ja keikkoja, joihin kaikki tietävät että hän itse ei kuitenkaan osallistu. Roikku ei kestä jos hän jää ilman suuvuoroa tai muut suunnittelevat jotain mihin hän ei liity. Kaikkien pitäisi tulla hänen bileisiinsä ensi viikolla (jotka hän peruu päivää ennen), sekä katsomaan hänen uusinta pyykinpesukonettaan ja matkakuvia Floridasta tietokoneelta, mihin kukaan muu ei liity mitenkään. Roikku suuttuu verisesti ja pitää kahden viikon puhelakon kaikille, jotka häntä vastustavat tai pahempaa - peruvat hänelle luvatun asian.


Motto: Siis tuuttekste sinne Provinssii ?!! LUPAATTE että tuutte oikeesti ! AI HÄH??? Miten niin et pääse huomenna ???!!! MITÄ V-TTUA !!!!!